Matka pikkusen painavaksi2019-09-03T19:03:16+03:00Blog Integration Feed Generatorhttps://elopainoa.vuodatus.net/elopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Ei otsikkoa]]>Löytyhän se... Täältä siis.
]]>2007-08-11T10:50:00+03:002019-09-03T19:02:48+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/08/ei-otsikkoa-2elopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Uusia tuulia...]]> Katsoin eilen Oprahn jakson, jossa oli vieraana Bob Greene. Hän kertoi dietistään, The Best Life Dietistä. Hirveästi haluaisin lukea, että mistä siinä on kyse. Mutta netistä en löytänyt, enkä täältäkään.
]]>2007-08-11T10:37:00+03:002019-09-03T19:02:50+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/08/uusia-tuuliaelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Totuuden hetki]]>Kaikki varmaankin muistavat, kun minulla oli piiiitkä, pitkä repsahdus tuossa vähän aikaa sitten. Silloin jossain vaiheessa, kun vihdoin lopetin sen mässäilyn, käväsin puntarilla ja se näytti 75-76 kiloa. Eli hirveätä ihramäärää siis. Nyt aion mennä puntarille.. Huh. Hetki....
Paska.
73 kiloa.
Hmph.
Okei, okei. Kolme kiloa poissa. Ei se ihan surkea tulos ole, mutta silti....byhyy. Murr..
En ole harrastanut juurikaan liikuntaa viime aikoina. Kahdesta syystä. On ollut niin armottoman kuuma päivisin ja töissä olen olet pääsääntöisesti ainoastaan iltaisin, jolloin taasen olisi viileämpää käydä lenkillä. Muutos tähän kaikkeen tulee kuitenkin huomenna, kun minulla alkaa loma. Silloin palaan, yllätys, yllätys, ruotuun.
Pelkkää repsahtamista repsahduksen perään...
Olen jo niin kyllästynyt tähän läskiyteen.
Kaiken lisäksi minulla on ilmennyt yöllä eräs laihduttamista haittaava vaiva: NÄLKÄ. Saatan herätä nukuttuani 4-6 tuntia siihen, että Nälkä vaatii ruokaa mahassa. Koitan vaihtaa asentoa, nukahtaa, pidän silmät uppiniskaisesti kiinni, mutta silti..Poikkeuksetta Nälkä vie voiton ja joudun nousemaan syömään jotain pientä. Onneksi en ole alkanut ahmia kaksin käsin yöaikaan. Vaan yritän(..ainakin) syödä vähän, niin että mahassa on jotain täytettä. Mutta siltikään en ymmärrä, mistä tuo johtuu.. Yönälkä ja yösyönnit siis.
]]>2007-08-09T09:43:00+03:002019-09-03T19:02:52+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/08/totuuden-hetkielopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Ei otsikkoa]]> En ole vieläkään uskaltautunut puntarille. Mutta tänään huomasin, että housuista, joista yleensä olen joutunut pitämään ylintä nappia auki, saan kaikki napit sulavasti kiinni :D Vähänkö on pollea olo.
Tänään olen syönyt:
- light limuja - sooda-vettä - 4 palaa paahtoleipää - 4 palaa edam-juustoa - 2 palaa grillikinkkua - tomaattia - kana-salaattia - 4 uutta perunaa - jäätelö - tavallista limua - yksi karkki
...eli näissä on vielä parannettavaa...
Kävästiin Avomiehen kanssa eräässä kahvila-kaupassa. Olisin hirveästi halunnut jakaa kakkupalan, mutta avokki pysyi tiukkana ja sanoi, että syödään sitten joku toinen kerta. Hih.
...syötiin sitten jäätelöt sen sijasta :( ei-hih
]]>2007-08-03T21:56:00+03:002019-09-03T19:02:54+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/08/ei-otsikkoa-1elopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[arvaa mitä, arvaa mitä!]]>Otin sitten itseäni oikein kunnolla niskasta kiinni. Ja... KÄVIN LENKILLÄ! ihan tosi.
Ensin pyöräiltiin avokin kanssa noin 10 minuutin päässä sijaitsevalle kuntoradalle, siellä juostiin 15 minuuttia ja sitten pyöräiltiin kotiin 10 minuuttia.
Liikuntaa tulee yhteensä siis 35 minuuttia.
Okei, okei, tiedän ettei vartti juoksua ole mikään mega-suoritus, mutta hitto vie, viimeksi olen käynyt lenkillä 15 kiloa kevyempänä.
Olen ylpeä itsestäni. Niin ylpeä.
Aion mennä keskiviikkona seuraavan kerran. Joka toinen päivä on mielestäni suhteellisen hyvä tahti. Ja alkuun juoksen sen 15 minuuttia, ainakin nyt kymmenisen kertaa.
Olen yhtä hymyä :)
Puntarille en uskaltanut tänään..en ehkä mene ollenkaan tämän viikon aikana. Pelottaa minkälainen lukema siellä on vastassa.
Tämän päivän syömiset: Pepsi maxia (lightia siis :)) sooda-vettä kaksi palaa täysjyväpaahtoleipää 4 viipaletta edam-juustoa 2 viipaletta grillikinkkua tomaattia yksi pala omena-banaani-rahkapiirakkaa (itse tehtyä, siksi kuulostaa niin hassulta) ranskalaisia (niitä kaupan, ei suolaa tai mausteita) ketsuppia rasvatonta majoneesia ... ..... ....... ......... Hmmm. Voi paska. Nyt kun tuota listaa katsoo niin syömiset on kyllä menny ihan pyllylleen... ...no anyway, kävin lenkillä! huomenna sitten tarkkana syömisten kanssa :D
]]>2007-07-30T19:57:00+03:002019-09-03T19:02:56+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/07/arvaa-mita-arvaa-mitaelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Ei otsikkoa]]> Stressiä ja ahdistusta. Ahmin ruokaa kaksin käsin. Välttelen peilikuvaa. Palaan asiaan. Ja ruotuun. ]]>2007-07-26T11:36:00+03:002019-09-03T19:02:58+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/07/ei-otsikkoaelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[liiba-laaba]]> Pitkään olen halunnut kirjoittaa blogiini, en vain ole keksinyt mitään sanottavaa. Tuntuu, että kerta tämä blogituksen kuvatus koskee elämäntapojen muutosta myös postauksien pitäisi sivuta edes kaukaisesti elämäntapoja & painoa yms.
Mutta ei sitä joka päivä viitsi puntarilla hyppiä...
Tai kirjoittaa mitä on syönyt..
Ajattelin siis ottaa härkää sarvista ja kirjoittaa jotain itsestäni.
Olen aika lailla tarkalleen 20 ja puoli vuotta vanha/nuori nainen jostain päin Suomea. Minulla on avomies, jonka kanssa olen ollut kihloissa nyt 2 vuotta, yhdessä hieman pidempään. Käyn töissä kahvilassa ja (tällä hetkellä) odottelen pääsyä opiskelemaan.
Olen lyhyt. 155 senttinen. Tämä aiheuttaa suuria paineta ulkonäön suhteen. Jo ruumiinrakenteeni takia en voi ikinä saada pitkiä, hoikkia sääriä vaikka kuinka ne haluaisin. Olen aina ollut "se pyöreä" sisarus. Minulla on aina ollut pyöreät kasvot ja muutenkin selvät rajat mistä alkaa takamus ja mistä lantiot. Kurveja on aina löytynyt. Jopa silloinkin kun painoin alle 50 kiloa.
Olen ruokailutottumuksiltani aika toivoton. Rakastan kaikkea rasvaista ja sokerista, mahdollisimman epäterveellistä siis. Olen auttamattoman laiska ruoanlaiton suhteen. En jaksa alkaa väkertämään monta valmistusvaihetta sisältävää pöperöä, varsinkaan jos olen jo nälkäinen.
Olen elämäni aikana ollut kaksi kertaa tyytyväinen painooni ja ulkonäkööni. Ensimmäisen kerran 15 vuotiaana, kun päätin laihduttaa 9. luokkaa varten. Juoksin joka toinen päivä pitkiä lenkkejä, jumppasin, nostelin painoja ja söin juoksupäivinä 1000 kilokaloria, muina 850. Kuulostaako järkevältä? ei minustakaan. Silloin se tosin tuntui. Kesän aikana (eli noin kolmessa kuukaudessa) laihduin noin 7 kiloa. Olin ylpeä mennessäni syksyllä takaisin kouluun. Kuulin kuinka "ne suositut" tytöt kuiskivat, että katso miten toi on laihtunu. Ja olinhan minä. Mutta sitten alkoi koulu oikein kunnolla.. ...Viimeinen vuosi yläasteella, ja tunnollisena oppilaana halusin mahdollisimman hyvät arvosanat, että pääsisin mahdollisimman hyvään lukioon. Koulun tuoman stressin mukana, ja myös muuttuvan elämäntilanteen myötä kilot tulivat takaisin, korkojen kera. Enää en kyennyt, jaksanut, pystynyt, juoksemaan joka toinen päivä ( ja kohdistamaan kaiken energiani siihen), nostelemaan puntteja ja syömään aamupalaa plus yhtä ateriaa. Aivot tarvitsivat energiaa. Paino nousi, pikku hiljaa päädyttiin lukioon ja lukion ensimmäisellä luokalla, joululoman tienoilla minä sairastuin pahasti henkisesti. Eikä ruoka enää maistunut. Minä en sairastunut syömishäiriöön. Ei, niistä ei ole joutunut kärsimään ikinä. Mielenterveysongelmat aiheuttivat sen, että paino alkoi tippua. Rajusti. Toukokuussa, puolen vuoden sairastamisen jälkeen, olin laihtunut 10 kiloa. En syönyt leipää, en karkkia, en oikeastaan edes ruokaa. Ainoa mitä sain alas oli tonnikalapizza ja mehu. Kun syö yhden tonnikalapizzan päivässä ja joskus kouluruoan paino kyllä putoaa. Mieli oli niin täynnä ajatuksia, pahoja sellaisia, ettei nälän tunteelle jäänyt tilaa. Elin vajaat kaksi vuotta elämää ongelmien kanssa. Ja sitten tapasin nykyisen kihlattuni. Hänen läsnäolonsa ja tukensa, myöskin rakkautensa, terapian ohella auttoivat minua nousemaan pimeydestä. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni siitä, että hän jaksoi tukea ja ymmärtää minua, kuiskata korvaan kerta toisensa jälkeen, ettei ole jättämässä milloinkaan. Vähitellen rakkauden täyttämät ajatukset valtasivat enemmän tilaa pahoilta ajatuksilta ja kun minulla oli vähemmän paha olla, alkoi paino nousta. Jälleen. Here we go again. Viime talvena paino nousi korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin, ja todella lyhyessä ajassa. Eli nykyiseen 72 kiloon. Uskon, että osasyy painonnousuun oli onneton elämäntilanne. Asuimme miehen kanssa tuntemattomassa kaupungissa, kummallakaan ei ollut töitä, velat vain kasvoivat ja kasvoivat, emmekä tunteneet toistemme lisäksi ketään muuta.
Siinä olkoon hieman alkua.
Ainiin. Ja inhoan sanaa laihduttaa. Se on mielestäni jotenkin hetkellinen tila. Mielummin käytän sanaa elämäntapamuutos ;)
]]>2007-07-09T09:38:00+03:002019-09-03T19:03:00+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/07/liiba-laabaelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[hiljaisuudelle on syy...]]> ...Minä repsahdin. En katsonut mitä suuhuni laitoin, saati sitten kuinka usein tai minkälaisia määriä. Torstaina uskaltauduin ensimmäisen kerran puntarille. Näytti 74 kiloa. Olin kuolla. Eilen kävin uudelleen ja näytti 73 kiloa. Heräsin taas henkiin.
Siskoni ja äitini, jotka näkevät minua noin pari kertaa kuussa, sanoivat molemmat juhannuksena että olen laihtunut. Puntarin mukaan en ainakaan ole. Mutta kyllähän se hiveli itsetuntoa. Ehkä minä jopa tunnen olevani hieman hoikempi, gramman tai pari. Muutenkin on energisempi olo. Ajatukset ovat muuttuneet. Sen sijaan, että aina itseäni soimaisin, kun pitäisi muuttaa elämäntapoja, voin olla tyytyväinen, että muutan niitä elämäntapoja koko ajan.
Ai niin. Vaihdoin työpaikkaa, jonka johdosta en voi olla syömässä koko ajan. Ainoa miinus on, että uusi työpaikka on kahvila eli joudun olemaan herkkujen keskelle koko päivän. Ja saan syödä yhden aterian työpaikalla. Viikon verran on hommia takana ja olen seuraavat asiat huomannu: - Aterian yhteydessä valitsen terveellisen vaihtoehdon. Yleensä terveellisintä mitä voi valita on ruisleipä.En laita leivälle majoneesiä tai valtavia määriä juustoja ja leikkeileitä vaan leipä on täynnä salaattia, tomaattia, paprikaa, sipulia ja sen semmoista. - Ensimmäisenä päivänä söin yhden leivonnaisen. Sen jälkeen en ole pystynyt edes katsomaan leivonnaisiin päin ilman mieletöntä kakomista. Niitä sokeripommeja kun joutuu itse tekemään niin ei paljon enää valmistuksen jälkeen tee mieli naamaansa ahtaa. - Töissä juon ainoastaan vettä tai light coca-colaa. Harmi, ettei siellä ole automaatissa soodavettä. - Olen niin paljon liikkeessä, että en edes huomaa pientä nälkää. Isoin nälkä tuleekin vasta kotona, ja silloin syön terveellistä safkaa.
Pienin askelin eteenpäin...
Ensi viikolla voisin kokeilla töissä salaattia...
]]>2007-06-30T11:42:00+03:002019-09-03T19:03:02+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/06/hiljaisuudelle-on-syyelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[kilokalorit ja kalokilorit]]>Tänään meillä on vuorossa päivittäisen energiatarpeen laskeminen. Tuntuu, että paino vain jumittaa 72 kilossa, mikä sinäänsä ei ole ollenkaan paha, kun ottaa huomioon, että toinen vaihtoehto olisi painon nousu. Kyllä minä siltikin ostaisin konsonantteja tuhanella ja katselisin kun puntarin nuoli jää ALLE 72 kilogramman.
Nyt siis aion yrittää laihtua laskemalla kaloreita. Kerta tuli keittiövaakakin hankittua..
Tämän mukaan päivittäin tarvitsen noin 2020.7 kaloria. Siitä kun vähentää 500, jää syötäväksi 1520,7. Aika paljon... Tässähän saa olla koko ajan syömässä..
Täältä sain arvoksi 2020 kaloria eli vähennysten jälkeen 1520.
Hmmmm..
Aamupalaksi söin leipää ja muroja. Niiden energipitoisuus oli noin 332 kaloria. Jäljelle jää siis...1188.
Nyt olen tainnut ymmärtää jotain väärin... Tarvitaanko laihtumiseen oikeasti vain 500 kilokalorin vähennys?
]]>2007-06-15T11:27:00+03:002019-09-03T19:03:04+03:00https://elopainoa.vuodatus.net/lue/2007/06/kilokalorit-ja-kalokiloritelopainoahttps://elopainoa.vuodatus.net/<![CDATA[Kärsä otsassa]]>nyt on tullut takapakkia. Viime postauksen jälkeen on mennyt ihan vituilleen kaikki. En saa syötyä terveellisesti, saati liikuttua. Mikä hitto tässä muka on niin pirun vaikeaa.. VIHAAN omaa saamattomuuttani, omaa laiskottelua. argh!
